maanantai 27. lokakuuta 2014

Aina ja ei koskaan

Hiljaa ja hitaasti tapahtuvat monet käänteet, pikkuhiljaa asiat etenevät ja pienen ihmisen ymmärrys lisääntyy.

Tarkoitan elämää - meidän jokaisen kallisarvoista kultahippusta. Jokaista hengenvetoa, jokaista askelta, jokaista katseen luontia.

Ja jokaista silmällistä unta. Uneen tiivistyy moni asia: jaksaminen, energia, levon tarve ja unennäkö. Oppiminen, maailman prosessointi, kehittyminen. Oletko uneton? Tiedät, mitä tarkoitan.

Mutta.

Oletko ajatellut, että voi ihan helposti nukkua monen monta tuntia, herätä herätyskellon pimputukseen ja haukotella melkein leuat sijoiltaan? Silmät sihnottavat ristissä kuin pupun suu, avaamiseen tarvitaan kaikki tahdonvoima ja pakko. 

Olet kohdannut taudin nimeltä uniapnea.

Monta tuntia unta minun kohdallani tarkoittaa esimerkiksi 9, 10 tai 11 tuntia. Milloin väsyttää paljon ja kaipaa lepoa? Milloin on pirteä ja tarmokas? Miten ei voi tietää, millaista on olla pirteä?

Niin hiljaa ja hitaasti se hiipii mukaan elämään, ettei sitä ehkä heti huomaakaan. Pikkuhiljaa askel askeleelta väsyttää enemmän ja enemmän. Kun ei osaa sanoa, mistä väsymys alkaa ja mihin se päättyy. Aina ja ei koskaan.