Suomen kiekkoleijonat pelaavat same sex -lätkää, vai miten se menikään?

On lukemattomia aiheita, joista voisi kirjoittaa ja vielä enemmän asioita, joista voisi olla jotakin mieltä. Mutta on aihe, jota olen mielessäni miettinyt ja monesta näkökulmasta asiaa pohtinut. Ja nyt on ihan hyvä aika tulla kaapista ulos:

OLEN SAME SEX -PARITANSSIJA!

Kuvitelkaa: olen nainen ja tanssin toisten naisten kanssa. En tietenkään yhtä aikaa kaikkien naisten kanssa, vaan ihan vain yhden naisen kanssa kerrallaan. Uulalaa!! Että se onkin mukavaa! Naiset, tanssitte ihanasti!! (Ainakin silloin, kun tunnette hieman rytmiä, askeleita, tanssin luonnetta jne...)

Mitäs siihen sanotte?!?!!?!?

Fakta, että naisten kanssa on kivaa tanssia, ei poista sitä faktaa, että miesten kanssa on kiva tanssia. Kyllä, te miehet tanssitte aivan ihanasti!! (Ainakin silloin, kun tunnette hieman rytmiä, askeleita, tanssin luonnetta jne...)

Mun pointti on se, että joka kohtaan tuonne voisi sanan nainen tai mies kohdalle vaihtaa sanan IHMINEN! Pointti ei ole siinä, kuka on nainen tai mies. Pointti on se, että kaikki  keiden kanssa tanssin ovat ihmisiä. Paitsi, jos se on lemmikkipossuni, joka sekin on aika inhimillinen ajoittain ;)

Rakastan tanssimista intohimoisesti ja olenkin harrastanut sitä jo useita vuosia. Tanssin sekä miesten että naisten kanssa. Opetan kizomba-paritanssia naisen kanssa, välillä olen seuraaja, välillä viejä, ihan miltä milloinkin tuntuu. Miksi ihmeessä en voisi toimia paritanssissa viejänä, jos se tuntuu minusta hyvältä ja tanssikaverinikin nauttii tanssimisesta kanssani? Tarvitsenko miehisiä ominaisuuksia, miehisiä sukupuolielimiä, partaa, kaljua tai matalampaa puheääntä viedäkseni?

Same sex - sama sukupuoli. Miksi tällainen ilmaisu on edes olemassa? Miksi paritanssin yhteydessä edes puhutaan same sex -termillä? Tällä logiikallahan vaikkapa kiekkoleijonien laji on on same sex -lätkää, koska valmentajat ovat miehiä ja jopa kaikki pelaajat ovat miehiä. Tai jos vaikka unkarin kieltä opettaa nainen ja opiskelija on nainen, niin se on same sex -unkaria?

Minun mielestäni on ihan hölmöä ja turhaa puhua sukupuolisista asioista yhteyksissä, joihin se ei kuulu. Mitä väliä on sukupuolella, jos on kyse harrastuksesta tai ammatista tai jostain muusta yhteisestä tekemisestä? Sukupuolella on väliä silloin, kun halutaan lapsia biologisesti, tai kun kukin meistä miettii, että tykkääkö pojista vai tytöistä ja mikä tuntuu hyvältä. Seksuaalisuus on ihan eri asia.

Pääpointti on se, että lopetetaan sukupuoliasian esiintuominen asioissa, joihin se ei kuulu. Kasvetaan pikkuhiljaa ulos siitä tosi tyhmästä perinteisestä asetelmasta, jossa mies ei voi tanssia miehen kanssa (paitsi jos on homo) tai että naiset eivät voi tanssia kahdestaan (elleivät ole lesboja). Kasvetaan ihan uuteen toimintakulttuuriin, jossa ihmisyydellä on merkitystä.

Ja tietenkin nautitaan tanssista - ihan kaikkien kesken!

Tämä on kirjoitelma tasa-arvoisen avioliittolain läpimenon innoittamana 28.11.2014

Ihan parasta

Tiedättekö mikä on ihan parasta? Ihanat ihmiset, joiden kanssa tehdä huippuja asioita ja kerätä vakkaan huikeita muistoja. Monenmoisia tuttuja, tavallisia juttuja, herkullisia huttuja. 

Niin kuin nyt tämä viikko, jolloin kerkesin vaikka mitä. Tanssin mahtavia tansseja ja halasin monta kertaa - Tampereen ihanan tanssikansan kanssa. Kävin huikealla rock-keikalla, jonka tarjosi mieletön Apulanta - ihan parhaassa seurassa. Vaihdoin talvirenkaat - tutussa (ja tehokkaassa) seurassa. Kävin ratsastamassa söpöllä, pehmoisella ja lämpimällä hepalla nimeltä Vitali - iloisen ystävän seurassa. 

Olen usein miettinyt, että millaista elämä olisi, jos olisi ihan yksin. Kenellekään ei voisi soittaa ja kertoa mitä kuuluu tai ketään ei voisi halata. Ei voisi tuntea toisen ihmisen lämpöä tai pörröisen eläimen pehmeää turpaa sen hamutessa kuivaa leipää kämmeneltä. Ei voisi itkeä tirauttaa kyyneliä siksi, että on iloinen, rakastaa tai surullinen. Ei voisi tulla lohdutetuksi. 

Millainen maailma se olisi? 

Ihan kamala. Sanon niin kuin Jope Ruonansuu: "aatteleppa ite". 

On niin ihanaa, kun on olemassa tuttujen, kavereiden, ystävien, perheen, kaikkien läheisten, kumppanin muodostama verkosto eläviä, hengittäviä, tuntevia, mukavia, hauskoja, erilaisia ihmisiä ympärillä. 

Mitä siitä, vaikka maailma ympärillämme tuntuu murentuvan palasiksi. Firmat muuttavat Viroon, Venäjä sortaa, taivaalta tulee moskaa, eläkeikä nousee, ruoka on kallista. 

Mitä siitä - elämässä sattuu ja tapahtuu, ja uskallan epäillä, ettei mitään täydellistä maailmaa olekaan olemassa. Ei ainakaan, jos ajattelemme maailman olevan ulkopuolella. Maailma ei ole ulkopuolella - se on jokaisen meistä sisällä, jos vain niin haluamme. Ja se, mitä on sisällämme, jokainen päättää ihan itse. Ja se, jos mikä on ihan parasta. Ihan parasta hyvän mielen viikkoa ihan jokaiselle!

Uuden äärellä

Nyt on viikko kulunut siitä, kun sain ensimmäistä kertaa käsiini CPAP-laitteen.

www.uniapnea.fi: "CPAP on lyhenne sanoista Continuous Positive Airway Pressure ja sitä kutsutaan myös jatkuvaksi ylipainehoidoksi. CPAP-hoidossa käytetään nukkuessa maskia tai nenäkanyyliä, johon ohjataan letkun ja kompressorin avulla kevyesti paineistettua ilmaa, joka pitää ylemmät hengitystiet avoimina."

Olipa mielenkiintoista olla ihan uuden, erilaisen asian äärellä. Sairaanhoitajan varmoin ottein kuitenkin kokeilin laitetta ja sain tutustua siihen sairaalassa osaavissa käsissä. Tietysti kysymyksiä oli monta. Miten tämä onnistuu? Osaanko nukkua laitteen kanssa? Totunko nopeasti uuteen unikaveriin? Milloin ylenpalttinen väsymys on taaksejäänyttä elämää? 

Ensimmäinen ilta ja yö meni ihmetellessä. Nukuin kyllä usean tunnin pätkiäkin jo ihan siitä syystä, että - kas kummaa - olin väsynyt. :) Välillä maski puristi, välillä reunoilta vuosi paineilmaa. Maski kyllä painaa nenänvartta ikävästi, mutta jotta se ei falskaisi, se on pakko pitää jokseenkin napakasti kiinni pään ympärillä. Kun nukuin yhtenä yönä 8,5 tuntia katkeamatonta unta, hypin riemuissani!!

Tänään kävin hakemassa kokeiluun maskin, jossa silikoni on pehmeämpää ja sen pitäisi "joustaa" käytössä paremmin. Ha haa - nyt minullakin on silikonit :-D

Ehkä enemmänkin aikaa vie se, että tajuaa oikeasti mitä tämä kaikki tarkoittaa. Sairaus, hoito ja toivottavasti parempi elämä hoidon seurauksena. Kiitollinen olen. Myös tyytyväinen ja iloinen. Ai miten niin? Minullahan on elämänikäinen vaiva, jota ei voi parantaa ainakaan vielä - ei ainakaan pysyvin tuloksin.

Kiitollisuus ja tyytyväisyys syntyy siitä, että hoitomuotona käytetään kehon "päälle" asetettavaa laitetta ja ainoa "lääke" on happi. Hapella ei ole sivuvaikutuksia, eikä minua tarvitse nukuttaa eikä leikata, enkä tarvitse leikkauksen tai muun vastaavan toimenpiteen toipumisaikaa. Olen ihan toimintakykyinen mitä nyt väsy painaa aika ajoin paljon, mutta mitäs siitä, se on tuttu kumppani, joka varmasti jossain kohtaa väistyy. Olen myös todella kiitollinen siitä, että saan "tavallaan" omilla (vero)rahoillani laitteen ja sairaalahenkilökunnan asiantuntemuksen käyttööni.

Elämä on lahja - nautitaan siitä niillä eväillä mitä meille annetaan! :-)