maanantai 3. marraskuuta 2014

Uuden äärellä

Nyt on viikko kulunut siitä, kun sain ensimmäistä kertaa käsiini CPAP-laitteen.

www.uniapnea.fi: "CPAP on lyhenne sanoista Continuous Positive Airway Pressure ja sitä kutsutaan myös jatkuvaksi ylipainehoidoksi. CPAP-hoidossa käytetään nukkuessa maskia tai nenäkanyyliä, johon ohjataan letkun ja kompressorin avulla kevyesti paineistettua ilmaa, joka pitää ylemmät hengitystiet avoimina."

Olipa mielenkiintoista olla ihan uuden, erilaisen asian äärellä. Sairaanhoitajan varmoin ottein kuitenkin kokeilin laitetta ja sain tutustua siihen sairaalassa osaavissa käsissä. Tietysti kysymyksiä oli monta. Miten tämä onnistuu? Osaanko nukkua laitteen kanssa? Totunko nopeasti uuteen unikaveriin? Milloin ylenpalttinen väsymys on taaksejäänyttä elämää? 

Ensimmäinen ilta ja yö meni ihmetellessä. Nukuin kyllä usean tunnin pätkiäkin jo ihan siitä syystä, että - kas kummaa - olin väsynyt. :) Välillä maski puristi, välillä reunoilta vuosi paineilmaa. Maski kyllä painaa nenänvartta ikävästi, mutta jotta se ei falskaisi, se on pakko pitää jokseenkin napakasti kiinni pään ympärillä. Kun nukuin yhtenä yönä 8,5 tuntia katkeamatonta unta, hypin riemuissani!!

Tänään kävin hakemassa kokeiluun maskin, jossa silikoni on pehmeämpää ja sen pitäisi "joustaa" käytössä paremmin. Ha haa - nyt minullakin on silikonit :-D

Ehkä enemmänkin aikaa vie se, että tajuaa oikeasti mitä tämä kaikki tarkoittaa. Sairaus, hoito ja toivottavasti parempi elämä hoidon seurauksena. Kiitollinen olen. Myös tyytyväinen ja iloinen. Ai miten niin? Minullahan on elämänikäinen vaiva, jota ei voi parantaa ainakaan vielä - ei ainakaan pysyvin tuloksin.

Kiitollisuus ja tyytyväisyys syntyy siitä, että hoitomuotona käytetään kehon "päälle" asetettavaa laitetta ja ainoa "lääke" on happi. Hapella ei ole sivuvaikutuksia, eikä minua tarvitse nukuttaa eikä leikata, enkä tarvitse leikkauksen tai muun vastaavan toimenpiteen toipumisaikaa. Olen ihan toimintakykyinen mitä nyt väsy painaa aika ajoin paljon, mutta mitäs siitä, se on tuttu kumppani, joka varmasti jossain kohtaa väistyy. Olen myös todella kiitollinen siitä, että saan "tavallaan" omilla (vero)rahoillani laitteen ja sairaalahenkilökunnan asiantuntemuksen käyttööni.

Elämä on lahja - nautitaan siitä niillä eväillä mitä meille annetaan! :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti