Niin kuin nyt tämä viikko, jolloin kerkesin vaikka mitä. Tanssin mahtavia tansseja ja halasin monta kertaa - Tampereen ihanan tanssikansan kanssa. Kävin huikealla rock-keikalla, jonka tarjosi mieletön Apulanta - ihan parhaassa seurassa. Vaihdoin talvirenkaat - tutussa (ja tehokkaassa) seurassa. Kävin ratsastamassa söpöllä, pehmoisella ja lämpimällä hepalla nimeltä Vitali - iloisen ystävän seurassa.
Olen usein miettinyt, että millaista elämä olisi, jos olisi ihan yksin. Kenellekään ei voisi soittaa ja kertoa mitä kuuluu tai ketään ei voisi halata. Ei voisi tuntea toisen ihmisen lämpöä tai pörröisen eläimen pehmeää turpaa sen hamutessa kuivaa leipää kämmeneltä. Ei voisi itkeä tirauttaa kyyneliä siksi, että on iloinen, rakastaa tai surullinen. Ei voisi tulla lohdutetuksi.
Millainen maailma se olisi?
Ihan kamala. Sanon niin kuin Jope Ruonansuu: "aatteleppa ite".
On niin ihanaa, kun on olemassa tuttujen, kavereiden, ystävien, perheen, kaikkien läheisten, kumppanin muodostama verkosto eläviä, hengittäviä, tuntevia, mukavia, hauskoja, erilaisia ihmisiä ympärillä.
Mitä siitä, vaikka maailma ympärillämme tuntuu murentuvan palasiksi. Firmat muuttavat Viroon, Venäjä sortaa, taivaalta tulee moskaa, eläkeikä nousee, ruoka on kallista.
Mitä siitä - elämässä sattuu ja tapahtuu, ja uskallan epäillä, ettei mitään täydellistä maailmaa olekaan olemassa. Ei ainakaan, jos ajattelemme maailman olevan ulkopuolella. Maailma ei ole ulkopuolella - se on jokaisen meistä sisällä, jos vain niin haluamme. Ja se, mitä on sisällämme, jokainen päättää ihan itse. Ja se, jos mikä on ihan parasta. Ihan parasta hyvän mielen viikkoa ihan jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti